tiistai 1. heinäkuuta 2014

Miettimisen aihetta

Hey, en oo kirjottanu tätä blogii pitkään aikaan, osittain elämäntilanteen takia! mut monta kuukautta vanhempana ja ehkä kypsempänäkin tänne palailen. Oon mietiskelly asioita loppuenlopuks minkä takii me esim tallustellaan täällä maanpäällä et me kasvettais niissä asioissa jossa me ei voitas muuten ja opitaan sietämään sitä että, me ei olla täydellisii ei olla, ei lähellekkään ja et se on okei meijän, Taivaalliselle Isälle. Mikä taas pitää tätä maailmaa pystyssä on rakkaus toisiamme kohtaan se on tärkeintä rakkaus. 3. tärkeä asia minkä oon oppinu että, koska kenellekkään ei anneta enempää koettelumuksii mitä kestää, niin jos ois vähemmän koettelemuksii mitä on ne tuntuis yhtä isoilta koska, ei saa enempää mitä kestää. Ja Jumalan rakkaus se on loppumaton, se ei riipu teoista tai tekemättä jättämisestä se on kaikesta riippumaton sitä on jokaiselle saman verran. En tiiä oonko ainoo josta tuntuu raskaalta kuulla "se jolle on paljon annettu siltä paljon vaaditaan" mielestäni se kuitenkin tarkoittaa että, nojoo, ei meitä helpolla päästetä mut ei meiltä kuitenkaan enempää vaadita kun, mihin me pystytään ja Herra tietää mihin me pystytään ja pyytää meitä tekemään sen verran eli et, tehään
 parhaamme. loppuun vielä mun lemppari pyhisten kohta "Adam lankesi jotta, ihmisiä voisi olla, ihmiset ovat jotta heillä voisi olla ilo" 



6 kommenttia:

  1. Ihanaa et sää oot palannut tekee sun blogii! Mull on ollu tätä ikävä!!! Toivottavasti sun elämääs tulee pian valoisampi aika :)
    -Hiekkalaatikon hemuli-

    VastaaPoista